Heips!

Pientä taukoa on tässä ollut ja asioita tapahtunut. Ensiksi ainakin kerron teille sen, että pääsin siihen kouluun mihin halusinkin. Kyllä, eli nyt opiskelen siis eläintenhoitajaksi.

Tämä koulu vaikutti silloin ihanalta paikalta kun kävin tutustumassa tänne ja silloin kun katselin netistä kaikkea. Noh, paikkahan ei enää ole ihana mielestäni. Okei, ensimmäistä vuotta mennään mutta kuitenkin heti kun tänne tulin opiskelemaan, petyin. Meille kerrottiin, että täällä saisi silitellä koiria jos siltä tuntuu... Mutta todellisuudessa hyvä jos täällä saa edes koskea sellaiseen! Noh, kuitenkin positiivista tästä koulusta on ehkä pikkuisen hankala keksiä... Mutta jos on pakko, niin sain mukavan solutoverin. Ja sekin vielä että asuntolahoitaja on ihan mukava.
Kaikesta en tänne viitsi valittaa, mutta jos joku muuten ihmettelee sitä, että miksi täällä vielä opiskelen niin minäpä kerron:

Eli... Opiskelen täällä vielä siksi, koska en tiedä oikein minne muuallekkaan menisin. Ja sitten se, että opinnot joita odotan enemmän innolla, eivät ole vielä alkaneet. (Ne opinnot liittyvät koiriin ja ne alkavat vasta luokalla 2. jos oikein muistan).
Sitten myös miksi täällä edelleen olen, koska melkein ensimmäinen vuosi kärsitty, eikä ole järkeä heittää sitä enää hukkaan. Aina kaikki asiat täällä eivät ole olleet kärsimystä, mutta varsinkin nyt juuri opiskelu on normaaliakin ärsyttävämpää.

En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan; eihän kukaan tiedä... Mutta haaveenani tällä hetkellä on jatkaa tämän koulun jälkeen koirankouluttajaksi. Haluaisin myös todella paljon tulevaisuudessa siperianhuskyn tai kolme, mutta sen näkee sitten mitä tapahtuu.

Kiitos kun luit!

 

3 asiaa mistä pidän: valokuvaus, kirjoittaminen, eläinten koulutus

3 asiaa mistä en pidä: suljetut paikat, paikat missä on ihmisiä, paikat missä ei ole ketään

3 asiaa jota vihaan: ötökät, tupakka, alkoholi

3 asiaa jota rakastan: perhe, ystävät, eläimet

3 asiaa mistä en ikinä luopuisi: valokuvat, puhelin, netti

3 asiaa mitä en ikinä tekisi: itsemurha, tupakointi, nuuskaaminen

3 asiaa mitä toivon: rahaa, huawei honor 8, pääsy kouluun mihin haluan

3 asiaa mitä pelkään: ahtaat paikat, korkeat paikat, minä?

3 asiaa mitkä saa minut nauramaan: tyhmät jutut, hauskat kuvat, kaverit

3 asiaa mitkä saa minut itkemään: melko useat surulliset perheeseen, eläimiin sekä ystäviin liittyvät asiat (mm. elokuvat, kirjat... erityisesti siis eläimiin liittyvät!)

 

Koska on jo vuosi 2017, niin laitan tässä vielä muutaman kuvan vuodelta 2016...

 

Tässä minun ottamiani kuvia:
(Anteeksi muuten laatu. Se vähän kusee sillä pitää ''muokata'' kuvat oikean kokoisiksi.)

15.10.2016 - 22.10.2016 kaksi parasta ystävääni tuli meille loman ajaksi. Se oli ihan mahtavaa! Tuntuu paljon helpommalta hengittää ja olla vain. Aloitan nyt ihan alusta päivästä 15.10.2016...

15.10.2016
Nousin aikaisin aamulla ylös sängystä (en muista tarkkaa aikaa). Aloin meikkaamaan ja tein kaikki tarpeelliset asiat. Kun olimme valmiita, lähdettiin isän kanssa kohti Kolarin rautatieasemaa. Meni n. 2h ja ehkä yli sillä oli liukasta.
Saavuimme sitten isäni kanssa hyvissä ajoin perille. Junan piti saapua kello 09:46 mutta junan alle oli jäänyt ihminen :(
Noh, kirjoteltiin wapissa kaverieni kanssa. En jaksanut enää odottaa. Kukaan ei silloin tarkalleen tiennyt että mitä oli tapahtunut. Arvioitu aika muuttui kokoajan pidemmäksi ja pidemmäksi... Myöhemmin juna sitten lähti liikkeelle kello 11:06 ja saapui pian.
Kun kuulin junan äänen, nousin autosta ja olin todella innoissani. Sitten juna pysähtyi ja aloin etsimään oikeaa vaunua hölkkäämällä. En ollut varma missä se vaunu sijaitsi niin lähdin väärään suuntaan pari metriä. Sitten käännyin ja menin taas oikeaan suuntaan. Katsoin oviaukosta ja siinä he olivat! He tulivat alas junasta ja halasimme. Teki mieli itkeä. Tärisin hieman ja olin niin onnellinen. Lähdimme sitten takaisin autollemme ja siinä auton luona vielä halailtiin. Sen jälkeen lähdimme meille päin. Välillä teimme pysähdyksiä ja otimme yhdessä välissä maisemakuvia. Kaverini salakuvasivat minua melkein kokoajan.
Myöhemmin olimme kotonani ja menimme kämppään missä aina nukumme. Teimme sitten jotain loppupäivän.

(Loman aikana teimme vaikka mitä! Kävimme useasti lenkillä, teimme nuotion, pelasimme lauta- ja korttipelejä...)

22.10.2016
Nousimme ja menimme syömään. Syömisen jälkeen tulimme takaisin kämppään ja kaverini alkoivat pakkaamaan. Aloimme siivoamaan heti kun he olivat pakanneet. Myöhemmin kun olimme siivonneet aloimme tekemään jotain.
Myöhemmin lähdimme äitini kanssa viemään heitä takaisin juna-asemalle. Junan piti lähteä kello 18.20. Kun saavuimme perille, juna oli siellä jo. Hetken kuluttua juna liikkui ja sen jälkeet ovet avattiin. Menimme äitin kanssa junaan sanomaan heipat kavereilleni. Halasin heitä ja teki mieli itkeä. (En kyllä alkanut itkemään missään vaiheessa vaikka olisi mieli hieman tehnytkin). Sitten lähdimme äitini kanssa autolle ja siitä kotia päin. Heti kun olimme autolla, tuli hirveä tyhjyyden tunne ja suuri ikävä. Myöhään illalla olimme sitten äitini kanssa kotona.

(Loman aikana meinasimme käydä ratsastamassa mutta kun yritin soittaa yhdelle henkilölle, hän ei vastannut.)
Kiitos kavereilleni ihanasta lomasta! Kiitos myös äitille ja isälle jotka jaksavat kavereitani :DD

Kiitos myös teille kun jaksoitte lukea!

♥:Taru
 

Asun Lapissa sekä olen 04.04.2001 syntynyt tyttö. Tällä hetkellä olen 9. luokalla. Opiskelen koulussa saksaa, ruotsia, englantia sekä äidinkieltä, suomea. Olen ollut ranskan tunneilla enkä osaa siitä mitään. En myöskään ole mikään hyvä kielissä tai koulussa ylipäätään. Haluan opetella espanjaa mutta siitä ei tule mitään koska olen laiska. Tässä vaiheessa pyydän anteeksi kirjoitusvirheitä. (En myöskään osaa pilkuttaa mutta koittakaa kestää.) Pidän pelaamisesta, valokuvaamisesta, kirjoittamisesta, ropettamisesta, eläimistä, ratsastuksesta ja nauramisesta. (Oikeasti jos joku katsookin minua niin alan nauramaan. Ainakin yleensä.) Olen tosi tunteikas ja suutun aika helposti. En polta tupakkaa, en nuuskaa, en juo alkoholia. Olen ihminen täynnä salaisuuksia ja tarinoita kerrottavanaan. En ole ujo vaikka en puhuisikaan paljoa. Nykyään en tykkää tutustua uusiin ihmisiin sillä en tarvitse ketään uutta elämääni. Minun kissani kuoli verisyöpään vuonna 2015. En tykkää kovin puhua asiasta sillä ikävöin rakasta kissaani suuresti. Nykyään perheessäni on yksi kissa ja yksi koira. Lempinimeni on Rose ja oikea nimeni on Taru. Toivottavasti tulette pitämään tästä blogista.