15.10.2016 - 22.10.2016 kaksi parasta ystävääni tuli meille loman ajaksi. Se oli ihan mahtavaa! Tuntuu paljon helpommalta hengittää ja olla vain. Aloitan nyt ihan alusta päivästä 15.10.2016...

15.10.2016
Nousin aikaisin aamulla ylös sängystä (en muista tarkkaa aikaa). Aloin meikkaamaan ja tein kaikki tarpeelliset asiat. Kun olimme valmiita, lähdettiin isän kanssa kohti Kolarin rautatieasemaa. Meni n. 2h ja ehkä yli sillä oli liukasta.
Saavuimme sitten isäni kanssa hyvissä ajoin perille. Junan piti saapua kello 09:46 mutta junan alle oli jäänyt ihminen :(
Noh, kirjoteltiin wapissa kaverieni kanssa. En jaksanut enää odottaa. Kukaan ei silloin tarkalleen tiennyt että mitä oli tapahtunut. Arvioitu aika muuttui kokoajan pidemmäksi ja pidemmäksi... Myöhemmin juna sitten lähti liikkeelle kello 11:06 ja saapui pian.
Kun kuulin junan äänen, nousin autosta ja olin todella innoissani. Sitten juna pysähtyi ja aloin etsimään oikeaa vaunua hölkkäämällä. En ollut varma missä se vaunu sijaitsi niin lähdin väärään suuntaan pari metriä. Sitten käännyin ja menin taas oikeaan suuntaan. Katsoin oviaukosta ja siinä he olivat! He tulivat alas junasta ja halasimme. Teki mieli itkeä. Tärisin hieman ja olin niin onnellinen. Lähdimme sitten takaisin autollemme ja siinä auton luona vielä halailtiin. Sen jälkeen lähdimme meille päin. Välillä teimme pysähdyksiä ja otimme yhdessä välissä maisemakuvia. Kaverini salakuvasivat minua melkein kokoajan.
Myöhemmin olimme kotonani ja menimme kämppään missä aina nukumme. Teimme sitten jotain loppupäivän.

(Loman aikana teimme vaikka mitä! Kävimme useasti lenkillä, teimme nuotion, pelasimme lauta- ja korttipelejä...)

22.10.2016
Nousimme ja menimme syömään. Syömisen jälkeen tulimme takaisin kämppään ja kaverini alkoivat pakkaamaan. Aloimme siivoamaan heti kun he olivat pakanneet. Myöhemmin kun olimme siivonneet aloimme tekemään jotain.
Myöhemmin lähdimme äitini kanssa viemään heitä takaisin juna-asemalle. Junan piti lähteä kello 18.20. Kun saavuimme perille, juna oli siellä jo. Hetken kuluttua juna liikkui ja sen jälkeet ovet avattiin. Menimme äitin kanssa junaan sanomaan heipat kavereilleni. Halasin heitä ja teki mieli itkeä. (En kyllä alkanut itkemään missään vaiheessa vaikka olisi mieli hieman tehnytkin). Sitten lähdimme äitini kanssa autolle ja siitä kotia päin. Heti kun olimme autolla, tuli hirveä tyhjyyden tunne ja suuri ikävä. Myöhään illalla olimme sitten äitini kanssa kotona.

(Loman aikana meinasimme käydä ratsastamassa mutta kun yritin soittaa yhdelle henkilölle, hän ei vastannut.)
Kiitos kavereilleni ihanasta lomasta! Kiitos myös äitille ja isälle jotka jaksavat kavereitani :DD

Kiitos myös teille kun jaksoitte lukea!

♥:Taru